Situation overload, todellakin taas. Olen joutunut luopumaan periaatteestani, että kirjat pidetään yhdessä rivissä. Nyt jo suurin osa hyllyistä on kahdessa rivissä, sillä muuten ei mahdu. Siksi ne notkuukin noin. Lisäksi on noita huojuvia torneja joka välissä, puhumattakaan siitä kirjapinosta jonka olen piilottanut olohuoneen verhon taakse...
Mutta tälle seinälle ei vaan mahdu yhtään lisää hyllyä.
Rakastan kirjoja, ihan kirja-kirjoja, niitä fyysisiä otuksia. Joo, Kindle on varmaan tosi kätevä. Mutta nämä kirjat ovat ystäviä. Ja jos niitä löytyy maailmalta lisää, ei niitä voi jättää huomiomatta.
Mutta jos kirjaston poistohyllyssä makaa Merete Mazzarella, niin eihän sitä voi sinne jättää! On muuten viisas nainen, pidän hänen polveilevasta ja välillä eleettömästä, mutta ah niin oivaltavasta kirjoittamisestaan. Tämä Täti ja krokotiili on kokoelma ajatuksia vähän kaikesta, elämästä ylipäätänsä, keski-iästä, kirjoittamisesta ja eräänlainen tätiyden puolestapuhuja. Tätivoimaa siis.
Lähikirppiksellä on myös liiankin loistava kirjatarjonta. Sinänsä rahaa ei kulu suunnattomasti, mutta kirjahyllytilasta on huutava pula. Joudun organiseeraamaan jälleen, mutta se on kivaa. Vähän kuin olisi kirjastossa töissä.
Ratkaisu esteettiseen ongelmaan = ovet. Kirjahylly peittää olohuoneestamme koko seinän, joten näin näkymä rauhoittui hieman.Tilanahtauteen haettiin apua ns. kovalla kädellä. Kirjoja kiertoon ja kestolainaan, juu ei tartte palauttaa. Pokkareita survottiin "rumasti" ovien taakse, kauneimmat, käytetyimmät ja painavimmat tietokirjat jäivät tukevimmille hyllyille. (Ei nää Billyt kanna samanlaista kuormaa kuin Lundiat..)
Sitkeällä vääntämisellä kaappeihin saatiin järjestykseen myös lautapelit ja lasten dvd:t. Kun piirrettyjen aika on perheessämme joskus ohi, vapautuu jokunen metri hyllytilaa...kirjoille! Siihen asti pinoamme kirjoja, no vähän joka paikkaan...
