22.4.13

Legolapsen juhlat


Meillä asuu legolapsi, ehkä muistatte? Talven aikana vietettiin hänen syntymäpäiväjuhliaan. Tänä vuonna toiveena oli Lego-teema. Liikkeelle lähdettiin syntymäpäivälapsen itse tekemästä kyltistä, jonka kuvaa käytettiin kutsuissa.


Olen aika sniidu friidu, joten koristeluissakin mentiin helpoilla ja edullisilla ideoilla. Keltaisista ilmapalloista sai kätevästi legoukkelin päitä katosta roikkumaan.


Katosta roikkui myös itsetehty pinjata! Pinjata on helppo tehdä, vähän sottaista se on - mutta hauskaa!



Keittiön seinällä olevaan ripustussysteemiin tein onnitteluviestin. Melko hyvä legofontti löytyi netistä, tulostin mustavalkoisena ja väritin ääriviivat keltaisella tussilla.



Samaa ideaa kattauksessa.... 




...ja yllätyspusseissa (joiden sisällä tietenkin myös lego-minifiguurit).


Oli hauska keksiä synttäreille legoaiheisia ohjelmanumeroita, sillä kahdeksanvuotiaiden synttäreillä olennaista on se, että tilanne "säilyy hallinnassa". Ohjelmoitu puuha auttaa tässä. Ensimmäinen tehtävä oli tämä, kuinkas monta itse arvaisit purkissa olevan?


Seuraava tehtävä oli valmiin legorakennelman kokoaminen parityönä. Mallia sai kurkkia vain juustokuvun läpi.


Parityöskentelynäkin legorakentelu sujui varsin mallikkaasti.


Ja tämähän pitää aina olla synttäreillä! Tällä kertaa klassikkotehtävä legovariaationa. Ukkelin paitaan piti sokkona sovitella 8-numeroa.


Ennen herkkupöytään siirtymistä lapset rakensivat yhteistyössä pöytäkoristeen. He istuivat ringissä legolaatikon ympärillä ja kukin sai vuorollaan valita ja laittaa neljä palaa. Jokusen kierroksen jälkeen tämä ajoneuvo oli valmis! Olin yllättynyt, miten hieno siitä tuli! (Mitä tämä epäluulo kertookaan minusta...?)



Tarjoilut noudattivat muodoltaan ja väriltään teemaa. Nämä legoukkelin päät ovat kakkutikkareita, joihin käytin erittäin simppeliä ohjetta. "Taikina" tehdään dominokekseistä ja maustamattomasta tuorejuustosta. Kuorrutukseen löysin pienen paniikin jälkeen Confetista keltaisia sulatettavia kuorrutelastuja. Jähmettyneeseen kuorrutteeseen tökin silmät ja suut hammastikuilla. Tarjolla myös perheemme perinteisiin kuuluvia numerokeksejä, tällä kertaa tietenkin kaseja.




 Hunajamelonista sai mustan tussin avulla legoukkelin pään, johon sommiteltiin sankarin kanssa "hiukset" noista tikkupaloista.


Kakun tein pojan ohjeiden mukaisesti: "tee sellanen kaks kertaa neljä pala, koska sehän on sit just kahdeksan!". Välissä kermarahkaa, vadelmaa ja banaania, päällinen marsipaania.



Pöytäkeskustelunaiheena olivat legot ja niillä rakentaminen.



Ja legorakentelulla jatkettiin. Tässä tehtävässä voittaja oli se, joka rakensi minuutin aikana korkeimman legotornin. Innovatiivista rakentamista parhaimmillaan!


Palkintoruusukkeita jaettiin avokätisesti kunkin tehtävän jälkeen. Nämä ruusukkeet napsauttelin nopeasti paperileikkureilla jämäkartongin palasista, kiinnitys vaatteisiin tapahtui hakaneuloilla.


It ain't over until it's over! :-)

Sitten vaan suunnittelemaan seuraavia juhlia, joku nimittäin täyttää pyöreitä vuosia....













5.3.13

keittiössä: liedellä


Ihminen voi tulla pienestä iloiseksi, varsinkin ruokaa laittava ihminen. Kuten suolamyllystä.


Soijarouhekastike se siellä, matkalla lasagneen.


1.3.13

Pöö, pho!



Tein keittoa ja siitä tuli niin hyvää, että päätin tulla tänne blogiin tallentamaan ohjeen. Olen nähtävästi ollut blogikoomassa aika kauan, ei täällä varmaan kukaan käy edes lukemassa. Mutta silti kirjoitan, tämä toimikoon tämä nyt ainakin muistikirjanani!

Niin, tein siis vietnamilaisen ruoan aatelia (sanovat asiantuntijat) eli pho-keittoa, naudanlihaversion. Ohje oli arkisesti Pirkka-lehdessä, tosin lisäsin lihaa ja vähensin nuudeleita (lihansyöjä mikä lihansyöjä). Kävin toki vähän kuikuilemassa, mitä asiantuntijoiden reseptiikassa sanottiiin. Aika samankaltaisesta ohjeesta oli kyse. Raikas ja ruokaisa - ehkä omituinen adjektiiviyhdistelmä, mutta tällä kertaa hyvin totuudenmukainen.

Pho-keitto

500 g naudan paahtopaistia, ohuina siivumaisina paloina
2 porkkanaa, kolikoiksi leikattuna
1 sipuli, silputtuna
4 valkosipulin kynttä, silputtuna
1 punainen chili, silputtuna
pala tuoretta inkivääriä, raastettuna
1 kanelitanko
2 tähtianista
1 rkl kalakastiketta
1 l lihalientä
sokeria

vehnänuudeleita

kevätsipulia
korianteria
minttua

Ruskista lihapalat. Lisää sipulit ja porkkana, lihaliemi ja muut mausteet. Keitä viitisen minuuttia. Murra nuudelilevyt osiin ja lisää keittoon. Keitä, kunnes ovat kypsiä. Silppua kevätsipulit, korianterit ja minttu.  Sekoita kepeästi keittoon ja tarjoa heti.






25.5.12

käsillä: kartalla

















Mitä pidemmäksi venyy bloggaustauko tällä puolella, sitä korkeammaksi nousee kynnys postata jotain. Mitä sitä nyt kirjoittaisi, jolla olisi oikeasti jotain väliä? Tyynyistä, taas? No niistäpä hyvinkin. Ehkä tästä on tullut käsityöpäiväkirjani, tästä blogista. Ainakin tällä hetkellä.

Vuosi sitten nappasin (Stockalta muistaakseni) metrin pätkän tätä kartta-aiheista kangasta, olen leikannut hulpiot pois niin ei aavistustakaan, kenen valmistama kangas on. Tuli makkariin isot tynnyt. Tykkään juuri oikeasta, vaaleanturkoosista veden väristä. Yläpuolella seinällä keikkuu myös karttaprintti samoissa sävyissä, vähän sävy sävyyn siis, vähänkö näppärää.

Haluaisin kauniin karttapallon, sellaista on vaikea löytää.


24.2.12

Tein tyynyn ja toisenkin

























Taas on tyynyjä päivitetty ja kangaskaappia tyhjennetty. On se kuulkaas niin, että kahteen en kyllästy: valkoiseen ja vaaleansiniseen.



















Designer's Guildin vaaleansinistä Peaweediä Eurokankaan palalaarista (jemmaan jäi vielä samaa myös turkoosina).


















Ja Alexander Henryn Apples and Pears Amerikan matkalta jokunen vuosi sitten. Ihan herkku kangas, tämän enempää en voisi "muita" värejä ottaakaan, mutta tämä sopii kevään odotukseen mainiosti!